Huoh, miten huonosti on lähtenyt vuosi käyntiin noin niin kuin väikkärin näkökulmasta. Ihan alkuun en edes jaksanut stressata, koska kiire ei ollut ja tiesin jääväni pitkälle saikulle tammikuun puolessa välissä. Kuvittelin, että polvioperaation jäljiltä istun tylsistyneenä sohvalla, joka luo mainion mahdollisuuden rahoitushakemusten näpyttelyyn ja jopa ihan siihen tutkimuksen tekemiseen. No ihan niin hyvin ei ole edennyt kuin haaveilin.
Ensimmäisen viikon operaation jälkeen olin niin vahvalla lääkityksellä, etten kunnolla edes muista tuota viikkoa. Meno oli sekavaa ja jälkikäteen ajateltuna ihan hirveän hyvä, etten siinä opiattihuuruissa lähettänyt yhtäkään hakemusta enkä tehnyt tutkimusta. Tulokset ei taitaisi olla kovin luotettavia.
Toinen viikko meni kivuliaasti ja väsyneesti. Totesin, että on parempi olla ihan suosiolla saikulla.
Sitten iski lapsille korona. Koronan jälkeen yhden viikon ajan sain aikaiseksi sentään yhden rahoitushakemuksen. Sitten iski vatsatautikierre perheeseen. Kohta on kaksi viikkoa siivottu eritteitä kaikilta pinnoilta kun vatsatauti tosiaan kiersi ihan kaikki, koiraa myöten.
Eilen oli ensimmäinen tohtoriseminaari. Se oli mukavaa. Se tuli sopivaa hetkeen. Se herätti taas halun päästä tutkimuksen pariin. Sen jäljiltä sain tänään aikaiseksi toisen rahoitushakemuksen.
Yleensä kun painan hakemuksien lähetä-nappulaa, reaktiona on innostuksen sekainen huojennus. Tänään rahoitushakemuksen täyttämisen jälkeen tunne oli harmistus ja ärtymys. Miksi hakemusten kirjoittamiseen ei voi olla jotain selkeää standardia? Miksi tutkimussuunnitelmien pituus vaihtelee niin kovin? Miksi kaikkialle ei voi tutkimussuunnitelmaa liitteenä, vaan se pitää rajatulla merkkimäärällä laittaa kaavakkeelle? Mikä on työsuunnitelma ja miten se eroaa tutkimussuunnitelmasta? Alltosen säätiön hakemusta oli verrattain mukava tehdä, sillä säätiöllä on tarkka ohejistus jokaiseen hakemuksen kohtaan. Miksi kaikilla ei voi olla moista?
Tuntuu, että en saa kirjoitettua hakemuksia omalla tasollani. Keskittyminen on vaikeaa ja väsyttää, kun takana on viikko tolkulla syystä tai toisesta huonosti nukuttuja öitä. Rutiinit on rikki ja kaikki on hankalaa. Tuntui siltä, että lähetin koko hakemuksen aivan turhaan.
Nyt pitäisi täyttää ohjausasiakirjaa. En aivan vielä ole päättänyt, yritänkö saada sen aikaiseksi tänään vai jätänkö huomiselle. Olen ärtynyt ja väsynyt, pitäisi vatsataudin jäljiltä pyykätä ja siivota, vielä toipilas lapsi kaipaa hoivaa. Kaiken tuon voisi jättää huomiotta väittämällä, että juuri nyt on pakko tehdä töitä. Tai sitten voin lykätä töitä ja koittaa hoitaa yhden kainalosauvan varassa könkäten perhettä ja kotia. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuta, joten harkitsen salaisen kolmannen vaihtoehdon valitsemista: nojatuoli, vastamelukuulokkeet, äänikirja ja kutimet.
No comments:
Post a Comment