Kesällä kypsyi päätös jäädä opintovapaalle täksi syksyksi, vaikka rahaa ei tule nyt mistään. Työnteon ja väitöskirjan yhdistäminen ei onnistunut niin, etteikö oma jaksaminen ja perhe-elämä olisi kärsinyt. Nyt teen sijaisuuksia sen verran, ettei tarvitse lapsille syöttää kaarnaa ruuaksi, mutta muuten teen väitöskirjaa.
Rahoitus siis ei ole vielä ratkennut. Päätöstä odotan Wihurilta ja viime viikolla lähti Koneen hakemus. Tähän syksyyn mahtuu vielä Kulttuurirahaston haku, yliopiston omat väitöskirjantekijöiden paikkojen haku ja pari pientä säätiötä, joista voisi jokunen tonni kuluihin irrota.
Puoliso on hieman tuskastunut. Ei siis siitä, että teen väitöskirjaa, eikä siitä, että jäin pois töistä. Molemmat oli yhteisiä päätöksiä. Häntä turhauttaa, miten joku niin tärkeä ja merkityksellinen kuin minunkin väitöskirjatutkimus on, voi olla kiinni siitä, sattuuko hakemukseni osumaan sellaiselle arvioijalle ja sellaisten muiden hakemusten joukkoon, että juuri minulle osuu rahoitus? Ymmärrän ja jaan tuskan, mutta itse en voi jäädä sitä voivottelemaan vaan yritän olla keskittymättä tuohon ajatukseen. Vituttaisi vaan ihan liikaa.
Rahoitushakemusten lisäksi yritän käsitellä aineiston loppuun. Tuntuu samaan aikaan menevän vikkelästi ja olevan loputon työmaa. Nyt onneksi ohjaajien kanssa asetettiin käsittelylle yhdessä yhdenlainen dead-line: marraskuun alussa minulle varattiin tohtoriseminaarista esiintymisvuoro, jolloin tarkoituksena muille esittää aineistostani joitain mielenkiintoisia kohtia yhdessä pohdittavaksi.
**
Meinasin jo heittää muuten hanskat naulaan tän blogin kanssa. Osallistuin kuitenkin kirjoittamiskurssille, josta sain tähänkin uutta motivaatiota ja innostusta. Opettaja kovasti kannusti pitämään päiväkirjaa, purkamaan ajatuksia ja tekemisiä vapaasti kirjoittamalla. Ei kuulema pidä sensuroida, vaan antaa ajatusten virrata tekstiksi. Tekee kuulema hyvää aivoille. Siihen luottaen siis kaivoin tämän uudelleen esiin ja koitan parantaa tapani. Jos edes kerran viikkoon avaisin ja antaisin päästä valua sen, mitä on valutakseen.
No comments:
Post a Comment