Kokeilen taas uutta. Jos väikkäripäivät aloittaisi kirjoittamalla tänne, ois jo saaanut jotain aikaan. Käynnistäiskö se päivän tehokkaammin?
Sain tänä vuonna adhd-diagnoosin ja nyt pääsin aloittamaan siihen lliittyen 3kk ratkaisukeskeisen terapiajakson. Terapiassa yhdeksi konkreettiseksi tavoitteeksi asetin työntekemisen jouhevamman aloittamisen. Terapeutti käski miettiä, mitkä olisi asioita, jotka voisin tehdä rutiinimaisesti aamulla, riippumatta siitä, mistä loppu työpäivä koostuu. Mieleen nousi erään toisen väitöskirjatutkijan tapa aamuisin kirjoittaa A4 täyteen, täysin sensuroimatta kirjoittamistaan. Olkoon tämä minun vastaava yritelmä.
Työskentelyn aloittamisesta vaikeaa toki tekee myös motivaatio-ongelmat. Onneksi vihdoin maanantaita tajusin pyytää ohjaajalta tapaamista. Ilman ohjaajan kanssa juttelua olisi mikä tahansa hetki voinut olla se, jolloin kamelin selkä katkeaa ja tietokone lentää seinään.
Eikä kyse ole siitä, etten tietäisi miksi teen tätä tai etten olisi itse tutkimuksesta motivoitunut. Motivaation puutteen aiheuttaa kaikki se muu. Eniten se, että en edelleenkään ole saanut rahoitusta ja joudun tasapainottelemaan keikkatyön, väitöskirjan ja köyhyyden keskellä.
En osaa päättää missä järjestyksessä asiat pitäisi hoitaa. Kolme tärkeää kokonaisuutta on käynnissä: aineiston käsittelyssä pisteiden siirtäminen lomakkeen kautta taulukkoon (söisin mieluummin pikkukiviä), ensimmäisen artikkelin käsikirjoituksen laatiminen (aaaargh!) sekä keväällä pidettävän seminaarin abstraktipyyntöön vastaaminen (kääk!). Oikeastaan tämän päivän osalta homma on selvä, koska artikkelin käsikirjoitus pitää palauttaa tänään. Se ei ole edes lähellä valmista. Onneksi sillä tavalla ei ole hätä, koska se palautetaan tänään vain osana kurssia, jossa ensi viikolla pienryhmissä saa vertaispalautetta siitä. Olen jo henkisesti valmistautunut samaan palautteeksi "tää tuntuu hieman keskeneräiseltä".
Kirjoittamisessa tuskaa tuottaa, että jouduin vaihtamaan kirjoituskielen. Ei yhtäkkiä tulekaan luontevasti ja tuosta vaan järkeviä, tekstiin sopivia tapoja ilmaista asiat. Pitäisi lukea muutama artikkeli, niin kieli taas palaisi päähän, mutta koska menetin lukurobottini, niin artikkeleiden lukeminen on aivan hirveää-kamalaa. Niin joo, ja siihen liittyen pitäisi tehdä hakemus, että saisin tukea uuden lukurobotin hankintaan. Huoh. Se ei ole kenenkään muun näkökulmasta akuutti, paitsi oman työskentelyni.
No joo. Elikkäs. Tänään ohjelmassa käsikirjoituksen kirjoittamista (=tuskailua, kun mitään ei synny). Ihan itseäkin jännittää mitä tänne huomenna raportoin, sainko jotain palutettavaa vahi en.
No comments:
Post a Comment